Hetki sitten palasin kotiin. Kävin viemässä Joel-siskon asuntolalle ja täytyy myöntää, että kyllä kotimatkalla itku tuli. Kaikki tapahtui niin yllättäen; puolitoista kuukautta sitten asuin kahden teiniksin kanssa ja nyt asun yhtäkkiä yksin. On ne vaan tälläiset äkkiseltään isoja muutoksia. Joel-siskon oli tarkoitus mennä asuntolaan vasta joululta ja Kuhan nuorisokotiin joutuminen tuli ihan puskista.

Onneksi tässä on sellainen loiva lasku arkeen ja lapset eivät sentään pysyvästi kerralla muuttaneet pois, sillä Joel-sisko tulee viikonlopuiksi kotiin ja Kuhallakin on kotilomia joka viikko. Ja jos kaikki sujuu Kuhan kohdalla hyvin, niin sitten lokakuussa Kuha muuttaa takaisin kotiin.

Olen aina viihtynyt hyvin yksin ja varmasti nytkin opin nauttimaan yksinolosta, kunhan vaan selviän tästä alkujärkytyksestä. Ja onhan minulla seurana nämä minun rakkaat elukat <3