Tässä lainaan omaa muistiinpanoani facebookista, ihan siksi, että "pääsette kärryille" karkureissun taustoista ja koska olen saanut tekstistä facen puolella paljon kiitosta. Poikani siis karkasi kotoa 11.7 ja lopulta meni suoraan nuorisokotiin vapaaehtoisesti 18.7, tekstin kirjoitin pojan ollessa karussa (17.7). Tekstissä ja blogissa kutsun poikaani nimellä Kuha (ehkä jopa myöhemmin kerron miksi :) )

Kuha on ollut nuorisokodissa nyt viikon ja viestiyhteydessä olemme olleet, aika törkeää tekstiä sieltä on tullut.. Eilen oli ensimmäinen tapaaminen karkureissun jälkeen ja nuorisokodin johtaja oli siinä mukana "välimiehenä", mutta palaveri ei oikein silti sujunut. Kuha sanoi mm.ettei välitä vittuakaan siitä, millaiset välit meillä on ja että asuu mielummin nuorisokodissa kuin kotona 18 vuotiaaksi asti, lopuksi haistatti mulle vitut ja poistui kesken paikalta. 

Viime yö meni itkiessä ja valvoessa, aika rankkaa on äitinä kunnella tuollaista. Ja kun meillä on oikeasti ollut hyvät välit tähän asti, niin kaikki tämä tulle koko ajan hirvittävänä shokkina. Vaikka on ollut aiempia karkureissuja ja ongelmia, niin koskaan aiemmin Kuha ei ole minulle pahaa sanaa sanonut ja meidän on olleet hyvät ja ollaan voitu keskustella hankalistakin asioista. 

Ja tässä siis se "puheenvuoroni":524133_10152569854573371_843150253376140

Paljon pyörii päässä asioita ja halusin kirjoittaa niitä ylös ja jakaa muiden kanssa, ihan puolustaakseni itseäni, korjatakseni poikani levittämiä valheita ja mahdollisesti ehkä vielä yhtenä yrityksenä saada poikani turvaan.
Ensin taustaa karkureissusta; viime viikko sujui kotona hyvin, Kuha tuli iltaisin kotiin ja lähti aamuisin kesätyöpaikkaansa. Viikonlopuksi hän pyysi saada mennä kaverilleen perjantaista sunnuntaihin ja annoin luvan, saipa luvan mennä myös mansikkakarnevaaleillekkin. Sunnuntai-iltana Kuha tuli kotiin ja ilta sujui kivasti. Kuha kertoi viikonlopun tapahtumista ja meillä ei ollut mitään riitaa tai sanaharkkaa. Maanantaiaamuna Kuha lähti töihin ja on edelleen sillä reissullaan. Miksi? sitä en todellakaan käsitä.
Maanantaina Kuha kysyi lupaa mennä kaverilleen, mutta kielsin sen. Kiellon syy oli se, että vaikka Kuha on 16-vuotias, niin Kuhalta ei edelleenkään suju aamuherätykset itsenäisesti, vaan tarvitsee äidin herättämään ja tämän takia on sovittu, että kouluaamuina (ja kesällä työaamuina) herätään kotoa. Muutaman kerran Kuha on pyytänyt mahdollisuutta lähteä kaveriltaan kouluun tai töihin, mutta se on poikkeuksetta johtanut myöhästymisiin tai poissaoloihin. Viimeksi näin kävi 1.7, jolloin Kuha oli koko päivän poissa töistä.
Kuha jäi sitten luvatta kaverinsa luokse yöksi maanantaina ja tiistaina meni töihin yli tunnin myöhässä. Tiistaina kävin moikkaamassa Kuhaa työpaikalla ja sanoin: “tule töiden jälkeen kotiin, niin jutellaan?”, Kuha vastasi: “Jaa”. Eikä tullut kotiin. Olimme kuitenkin viestiyhteydessä ja yritin suostutella Kuha tulemaan kotiin ja selvittämään asiat, ennen kuin taas kerran karkaa lapasesta. Kuha ei tullut.
Kuha tiesi, että keskiviikkona meille on tulossa keskustelemaan sosiaalitoimen perhetyötekijä ja kaiken tämän olisi helposti voinut välttää tulemalla tiistai-iltana kotiin. Meillä käy perhetyöntekijä Kuhan aikaisempien töppäilyjen takia; on ollut koulupinnaamista, kotoa karkailua, varastelua jne. Tätä kaikkea on ollut viime syksystä asti. Kuha on ollut myös kaksi lyhyttä jaksoa nuorisokodissa juuri näiden asioiden tiimoilta. On pidetty palavereita, keskusteltu asioista ja sovittu yhdessä säännöistä.. Ja juuri kun luulin, että asiat alkaa sujua, niin tuli taas tälläinen härdelli.
Eniten turhauttaa ehkä juuri se, että Kuha on fiksu, keskustelemaan kykenevä ja omilla aivoillaan ajatteleva nuorimies, joka pärjää koulussa (silloin kun siellä käy) ja on saanut työpaikoiltaankin kehuja työnantajiltaan, mutta sitten yhtäkkisesti päättää heittää “aivot narikkaan” ja lyö kaiken läskiksi. Niinkuin nyt; meidän välit on taas tulehtuneet, kesätyöpaikka on sössitty (Kuhaa ei ole näkynyt työpaikalla tiistain jälkeen) ja valitettavasti kun Kuha löytyy, niin edessä on taas nuorisokotiin meno :( Ja kaikki tämä siksi, että äidin sääntö: “kouluun tai töihin herätään kotoa” oli 16-vuotiaalle nuorelle, joka ei kykene itsenäisesti heräämään, liian tiukka sääntö. Jos tästä saa natsi-mutsi arvomerkin, niin kannan sen ylpeästi, muuten olen kyllä pyrkinyt olemaan reilu.
Valittetavasti olen saanut kuulla, että tämänkään kertainen karkureissu ei ole sujunut ongelmitta. Kuhalla ei ole yhtään rahaa ja rahaa on yritetty saada kieroilemalla ja valheilla. Ihan tiedoksi kaikille, joilta Kuha yrittää lainata (tai huijata) rahaa: Kuhan tilillä ei ole rahaa, Kuhan rahat ei siis ole “tilillä jumissa, kun kortti on kadonnut”. Kuha ei voi myöskään ottaa lainaa tulevaa palkkaansa vastaan, koska se vähäinen määrä menee entisiin velkoihin ja lisää palkkaa ei luonnollisestikkaan ole tulossa, koska työpaikka on sössitty.
Kuhalla ja lähimmällä kaveriporukalla tuntuu nyt menevän aika lujaa, tietooni on tullut jo yksi kotirauhan häiritseminen, varastettuja polkupyöriä ja varastettu vene. Päihteidenkäytöstäkin on tullut vinkkejä, kaikkien näiden poikien kotiolotkaan ei ilmeisesti saa “puhtaita papereita”. Minulla ei ole mitään pakottavaa tarvetta käräyttää ketään, eikä puuttua muiden asioihin, jos saan poikani turvaan. Mutta toisaalta, jos poikani karkumatka jatkuu, minulla ei ole myöskään ongelmaa penkoa lisää kavereiden asioita ja kun arki koittaa voin ilomielin toimittaa hallussani olevat kuvakaappaukset ja tietoon saamani vinkit viranomaisille, ihan vain tehdäkseni karkumatkan mahdollisimman hankalaksi.
Tähän väliin haluan kiittää kaikista tiedoista, joita olen saanut poikani (ja hänen lähimpien kavereiden) liikkeistä, olinpaikoista ja tekemisistä. Ja haluan myös lisätä, että lupaan olla paljastamatta tietolähteitäni (olen myös vaihtanut salasanani eli enää Kuha ei pääse faceeni) edes viranomaisille eli pääperiaatteeni on: “jos autat poikaani karkumatkassa, minulla ei ole syytä suojella sinua, mutta jos autat minua katkaisemaan tämän karkumatkan, jätän sinun kaapissa kolisevat luurankosi rauhaan”.
Vetoomus Kuhan kavereille ja auttajille: Ymmärrän täysin, että tällä hetkellä olen mielestänne “ihan paska”, mutta jos pysähtyisitte kuitenkin hetkeksi miettimään, miksi oikeastaan toimin näin. En minä halua Kuhalle pahaa, päinvastoin yritän vaan estää Kuhaa tuhoamasta elämäänsä ja tulevaisuuttaan.
Lopuksi vielä haluan sanoa Kuhalle: teen tämän kaiken vaan ja ainoastaan siksi, että rakastan sinua niin suunnattoman paljon! Lupaan ja vannon, että niin kauan kuin minussa henki pihisee olen tukenasi ja turvanasi sekä autan sinua elämässäsi eteenpäin, miten vain osaan ja pystyn. Tämän vuoksi pysyn myös “piikkinä lihassasi” eli omilla toimillani pyrin estämään sinua tuhoamasta tulevaisuuttasi!