Joel-siskosta kirjoittelin jo aiemmin ja meillä on todella hyvät välit. Keskustellaan asioista laidasta laitaan ja pohditaan yhdessä asioita. Pikkuhiljaa tuntuu, että Joel-siskon itsenäistyessä välimme ovat muuttumassa hiljalleen äiti-tytär suhteesta hyväksi ystävyyssuhteeksi.

Kuhan kanssa meillä on myös hyvät keskustelevat välit. Kuhan karkailu yms.episodit tietysti tuovat säröä luottamukseen, mutta asioita on paljon käyty läpi ja luottamuskin sieltä pienin askelin palailee.

Mutta, mutta.. Joel-siskon ja Kuhan välit ovat suoraan täysillä tulehtuneet. ovat yrittäneet minun takiani saada välejänsä kuntoon, mutta ei se vaan onnistu. Eilen sitten tilanne kärjistyi keskellä markkinoita, joissa kummatkin huutivat vähän aikaa suoraa huutoa (juuri muuta en erottanut kuin lukuisia v*ttuja tekstistä) ja lopulta lähtivät kummatkin kävelemään ja minä jäin keskelle markkina-aluetta naama punaisena töröttämään ja ihmettelemään tilanteen kärjistymistä. Että se siitä minun haaveilemastani, ihanasta yhteisestä viikonlopusta.

Juuri näihin tilanteisiin toivoisin toisen vanhemman (tai edes toisen aikuisen) tukea, jotta voisi yhdessä keskustella ja päättää miten tilanne olisi paras käsitellä. Minulla ei sitä ylellisyyttä ole, joten aina vastaavissa tilanteissa teen niin oikeat kuin väärätkin ratkaisut aivan ypöyksin. Eilen päätin toteuttaa "neuvoa antava saarna, aikalisä ja uusi yritys"-menetelmää.

Menin kahvioon ja kutsuin molemmat yksi kerrallaan paikalle, pidin pienen saarnan ja keskustelun sekä sovin, että kumpikin menee omalle ystävälleen illaksi ja yöksi ja tänään sitten yritetään uudelleen perheen yhteistä kulta-aikaa. Kummallekkin viestini oli sama: heidän ei ole pakko olla läheisiä tai ystäviä, mutta heidän on opeteltava tulemaan toimeen! Ihan vain ja ainoastaan minun takiani. Joel-sisko on jatkossa viikonloppuisin kotona ja Kuhan kotilomat on välillä viikolla, välillä viikonloppuisin ja minä en aio alkaa tehdä valintoja omien lapsieni välillä sillä he ovat minulle molemmat tasavertaisesti rakkaita!!

Ihan hyvässä hengessä sain keskusteltua kummankin teinin kanssa ja kumpikin pahoitteli käytöstään. Pyysin sitten ottamaan pienen "aikalisän" ja miettimään näitä asioita. Tänään kumpikin palaa kotiin ja teen meidän yhteistä herkkua nachopeltiä ja yritetään saada heidän välilleen edes jonkinlainen rauha aikaiseksi.