Minulla on ajopelinä 80-luvun lopulta oleva vanha Toyota, kauhean ruma ja ruosteinen, mutta minulle niin kovin rakas "Kaarina Kottero" :) Se on ollut minulla nyt pari vuotta ja tähän asti uskollisesti minua paikkoihin kuskannut, viimeksi leimallekkin piti vaan pahimpia reikiä paikata. Kotteron ehdottomasti paras ominaisuus on automaattivaihteet, koska olkapäävamman ja huonon käden takia ei manuaalivaihteilla ajo oikein enää onnistu.

Viime viikon maanantaina (tai oikeammin tiistaina, ehkä) alkoivat vaikeudet. Maanantain välisenä yötä tyttäreni Joel-sisko ja hänen ystävänsä olivat päättäneet lähteä ulos etsimään Pokemoneja ja Joel-sisko oli lainannut avainnippuani, koska ei löytänyt omaansa. (toim.huom. Joel-siskoa on kielletty lainaamasta avaimiani, koska hän vuosi sitten hävitti sekä minun kotiavaimet että kotteron avaimet). Ja kuten arvat saattaa Joel-sisko pudotti avaimeni jonnekkin, mistä niitä ei löydy, hänen omat avaimensa kyllä löytyivät, roikkumasta meidän ulko-ovesta :D Ensin ajattelin, että "no hätä", onhan kotiin vara-avaimet, mutta sitten tajusin, että siinähän meni auto AINOA avain hukkaan.

Tiistai meni tilannetta ihmetellessä ja kotteroon murtautumisohjeita googletellessa. Jälleen tuli sellainen "no hätä" fiilis, koska monessa tekstissä ja ihmiset myös eräällä chattipalstalla vakuuttelivat, että lukot (ja virtalukko) on niin vanhat ja löysät, että senkun vain etsii jonkun samantapaisen avaimen, niin homma taas skulaa :) No, ei kun vaan naapureilta kyselemään sopivia avaimia lainaan, mutta yksikään ei ollut käypänen :( Tiistai-iltana laitettiin paikalliselle fb-kirpparille ilmoitus avaimesta ja jo keskiviikkoaamuna oli yksi ystävällinen mies lähiseudulta kolmen Toyotan avimen kanssa apua tarjoamassa, mutta oven lukot ei inahtaneetkaan.

Siinä kun parkkipaikalla puuhailtiin ja auton luona pyörittiin, niin tottakai yleisöä kertyi paikalle ja vanhoja avaimia eri autoista löytyi yllättävän monta. Kuulin myös monta tarinaa siitä kuinka Toyotien lukot on niin kovin löysiä ja huonoja, mutta kottero vaan piti pintansa eikä päästänyt ketään vapaaehtoisesti sisälle. No, sitten vaan kirpparille uutta ilmoa laatimaan, tällä kertaa etsinnässä murtomies, koska kunhan autoon päästään, niin virtalukko on ihan varmasti vanha, löysä ja kulunut. ja olihan minulle jo kertynyt melkoinen nippu avaimia :) 

Sopiva murtomies löytyi nopeasti ja ilmestyi paikalle keskiviikkona, oli sitä mieltä, että "tosi helppo homma", no ei tainnut olla, koska aikaa touhuun meni yli tunti, mutta vihdoin antennista väännetyn apuvälineen avulla autoon päästiin sisälle. Jippii! Mutta ei siinä tietenkään vielä kaikki.. 

Ensinnäkin, kuskin ovi vaurioitui murrossa niin, että se ei enää aukea sisältäpäin ollenkaan. Ja toisenakin, mikään niistä kaikista avaimista ei käynyt virtalukkoon, kokeiltiin varulta myös kynsiviilaa, linkkuveistä yms. No tämä samainen murtomies sitten joutui tekemään toisen tunnin töitä, että sai purettua rattilukon, 2/3 osaa taistelusta oli siis jo voitettu, aika loppui hänellä kesken ja lupasi tulla illalla poraamaan virtalukon oikeiden välineiden kera.

Illalla hän saapuikin ja taas kottero teeti hurjasti töitä ja loppuviimein virtalukon pohjakin särkyi, apu-ukko lupasi hommata uuden ja palata asiaan seuraavana päivänä. Ja torstaina hän saapuikin jälleen uusien välineiden ja tarvikkeiden kera, puolen tunnin aherruksen jälkeen kotterö hörähti käyntiin. Tanssin parkkipaikalla iloissani hokien: "she is alive, she is alive" :D

Torstai-ilta piti ajella hupia ihan vai siitä ilosta, että kottero on elossa :) Tietenkään ovia ei voi nyt lukita ja se lähtee käyntiin ruuvimeisselillä. Nämä seikat tuo luonnollisesti lisäjännitystä elämään, kun joka aamu pitää varovasti kurkata ikkunasta, että onko kottero vielä ruudussaan ja kaupassa käydessäkin saa jännittää, että onko auto hävinnyt parkkipaikalta kesken ostosreissun :D

Ja koska olen tälläinen onnettomien tähtien alla syntynyt yksilö, niin ei siinäkään vielä kaikki :) Perjantaina jarru tuntui jotenkin "hassulta" ja lauantaina kottero päätti vuotaa lähes kaikki jarrunesteet pitkin pihoja. Jarru jarruttaa vielä hieman, mutta aika vaarallistahan tuolla kurvailu alkaa olla, tällä hetkellä siis etsinnässä jarrujen korjaaja ja minä ajelen lähes jarruttomalla, laillisesti varastetulla kotterolla :D

Maanantaina minun piti asioida poliisilaitoksella ja hetken huvitin itseäni ajatuksella, että olisiko pitänyt jysäyttää kotterolla poliisilaitoksen seinään, sitten kun paikalle olisi tullut poliiseja, olisin sanonut: "Anteeksi, että ajoin seinäänne, mutta kun tässä kotterossa ei oikein jarrut toimi, mutta jos ojennatte ruuvimeisselin, niin saan tämän kyllä sammutettua" :D

Jos nuo jarrut nyt saisi ehjättyä ja kotteroa ei kukaan varasta, niin toivon ja rukoilen, että rakas kotteroni jaksaisi minua vielä palvella vuoden loppuun asti. Siloin olisi aika katsastukselle ja luulen, että koska iskaritkin paukkaa "lupaavasti", niin ei ole ehkä järkeä tuota sitten korjauttaa ja yhteinen taipaleemme loppuu samalla kuin leimakin :)