Tämä ei ole eikä tule olemaan ruoka/resepti blogi, mutta satunnaisesti saatan hehkuttaa jotain onnistumisia tai niinkuin nyt kertoa strömssäilystäni keittiössä.

Eilen tyttäreni toivoi ruoaksi pekonipastaa ja minähän sitä tietty into piukeena väsäämään. Nyt oli hyvä tilaisuus kokeilla hiljattain ostamaani (mielestäni törkeän kallista kikhernepastaa, 4,40€/250g). Tähän väliin huomautus, että olen vuoden alusta ollut gluteeniton ja tämä uusi ruokavalio edelleen aiheuttaa päänvaivaa keittiössä, tästä syystä kokeiluun päättyy uusia, ei niin tuttuja ja turvallisia raaka-aineita, kuten tässä tapauksessa tuo kikhernepasta.

Pussissa oli ohje: kypsyy 5 minuutissa, helppoa :) Pastat siis kiehuvaan veteen kattilaan, pannulle pekonisuikaleet ja vähän jauhelihaa kypsymään ja pikkukattilaan pastakastike tulemaan. Sitten vaan yhdistelee ne ja pääsee herkuttelemaan.. tai niin minä siis luulin :D

Jostain syystä pastat "suli" tasaiseksi möyhyksi :D Osasin siis keittää ne jotenkin väärin. Ja aikaa ei ollut liikaa, koska ne suli ensimmäisen minuutin aikana. Möyhyä hämmentäessäni sain ensin itkupotkuraivarin ja ääneen kirosin soseelle, sitten tuli hillitön naurukohtaus. No en sitten raskinut kuitenkaan heittää hukkaan raaka-aineita ja möyhystäkin sain maustettua ihan hyvää, niin lopputuloksena oli kermaista kikhernesosekeittoa pekonilla ja jauhelihalla :D 

Ruoka oli lopulta hyvää ja vatsa täyttyi, mutta kyllä naurattaa vieläkin se, että aloitin tekemään pastaa, mutta tein sitten sosekeittoa :D Ja ehkä eniten tässä huvittaa se, että olen ollut vuosia töissä keittiössä ja tehnyt ihmisille ruokaa työkseni :D