Koiraesittelyt on ohi ja päästään kissoihin :) Ensimmäisenä meidän vanhin kissamme Mörri, joka täyttää marraskuussa 14 vuotta. Alunperin Mörri tuli meille pienenä kissinä veljensä Paven kanssa, mikä osottautui Mörrin pelastukseksi. Mörri oli nimittäin pennusta asti jotenkin hassu ja outo. Sitä on vaikea selittää, mutta se vaan ei ollut tavallinen kissinpentu. Varasin ajan eläinlääkärille ja elli totesi Mörrin olevan kehitysvammainen. Kroppa toimi normaalisti, mutta pää ei, elli sanoi, että oppinee "olemaan kissoiksi" esimerkin avulla. Tosin elli veikkasi, että elää korkeintaan 8 vuotiaaksi.

Mörrin ensimmäinen vuosi oli kissalle kovin haastava, hyppääminen ei meinannut sujua millään ja Mörri hyppeli päin tuolinjalkoja ja sohvanreunoja jne., ilmeisesti korkeus- ja syvyysnäkö heittivät pahasti. Vuoden ikäisenä Mörri oppi hyppäämään oikein ja siitä asti on ollut taitava kiipeilijä ja hyppääjä. Myös arjen askareet aiheuttivat Mörrille paljon päänvaivaa pienenä kissinä ja hänen piti paljon pohtia toimintoja, esim. syömistä tai vessassa käyntiä edelsi n. 15 min tuijottaminen ja miettiminen ja sitten vasta toimiminen onnistui. Meillä tavallinen näky olikin kissanpentu tuijottamassa ruokakuppia tai vessalootaa. Onneksi Mörrillä oli velipoika näyttämässä mallia.

Pave valitettavasti karkasi kotoa puolitoistavuotiaana (hyppäsi yköskerroksen parvekkeelta alas livahdettuaan jaloissa salaa parvekkeelle), eikä koskaan löytynyt :( Mörri jäi siis silloin ainoaksi kissaksi, mutta perustaidot olivat hallussa, myöhemmin meille on tullut Mörrille myös kissakamuja ja kaikkien kanssa Mörri tulee hyvin toimeen.

Vaikeasta alkutaipaleesta ja lyhyestä elinikäodotteestaan huolimatta Mörri on selviytynyt hienosti ja elänyt terveenä jo näin pitkään. Pentuajan jälkeen ei olla elillä käyty muuten kuin pallinpoistossa ja matokuurit ovatkin ainoita lääkkeitä, mitä Mörrin on tarvinnut syödä. Toivon, että meillä on vielä paljon yhteisiä vuosia jäljellä, sillä Mörri on oikein seurallinen ja mukava herraskissa.