Joel-sisko opiskelee siis toisella paikkakunnalla ja viime vuoden kävi koulua kotoa käsin. Keväällä alkoi kuitenkin puhua, että mieluilis muuttoa koulun asuntolaan. Kesän aikana asiasta keskusteltiin ja punnittiin plussia ja miinuksia, lopulta tulimme siihen tulokseen, että Joel-sisko aloittaa kouluvuoden kotoa ja etsitään mulle pienempi kämppä ja muuton aikaan tai viimeistää vuoden vaihteessa Joel-sisko muuttaa asuntolaan. Molemmat oltiin tyytyväisiä siitä, että löydettiin hyvä ratkaisu ja osattiin päättää asia fiksusti yhdessä.

Koulun asuntola on siis opiskelijoille ilmainen ja siihen kuuluu aamupala, lounas, välipala ja päivällinen eli vain iltapala jää opiskelijan omalle vastuulle. Mielestäni tuo on mitä loistavin mahdollisuus "harjoitella" itsenäistymistä ja viikonloput nuori on sitten kuitenkin kotona. Asuntolassa on myös ohjaaja lähes koko ajan paikalla.

Eilen illalla sitten putosi pommi: asuntolan ohjaaja ilmoitti, että asuntola tuleekin tänä vuonna niin täyteen, että asuntolapaikka pitää ottaa vastaan joko nyt heti koulun alussa tai sitä ei saa ollenkaan ja päätös pitää ilmoittaa heti. Paniikki! Pikaneuvottelu, taas käytiin plussat ja miinukset uudelleen läpi ja kirottiin yhteen ääneen, että meidän hieno ja molempien mielestä hyvä suunnitelma meni kerralla plörinäksi.

Lopulta päätimme, että Joel-sisko muuttaa asuntolaan nyt heti koulun alussa. KÄÄK! PANIIKKI! Joel-sisko muuttaa asuntolaan siis jo 23.8. Mun rakas pikkuvauvani muuttaa pois noin nopeasti, vaikka tarkoitus oli tehdä se yhdessä suunnitellen hieman myöhemmin. 

Omat tunnelmat on nyt ihan sekiasin; toisaalta olen ylpeä tyttärestäni, joka itsenäistyy ja osaa pohtia asioita itsenäisesti, toisaalta taas haluaisin kieltää lähtemästä asuntolaan ja pitää hänet ikuisesti kotona. Tää kaikki tuli vaan nyt liian nopeasti.